Vuoden ekat festarit ja päivä toisensa perään rentoutumista

torstai 13. maaliskuuta 2014
Sijainti: Koh Lanta, Thaimaa
Aika Thaimaassa on kulunut täysin laiskotellessa ja päivät menevät suurinpiirtein seuraavasti: aamulla ylös kahdeksan maissa ja aamupalan jälkeen hotellin altaalle. Siinä sitten uidaan ja otetaan aurinkoa, välillä istuskellaan varjon alla kuumaa keskipäivän aurinkoa paossa ja selaillaan nettiä. Käydään mahdollisesti rannalla kävelemässä tai Kimmo saattaa käydä snorklailemassa. Illalla suihkun kautta joko hotellin beach bbq ruokia syömään tai tuktukilla kaupungille ravintolaan ja kauppoja kiertämään. Ja sitten seuraavana päivänä sama uudelleen...



Lauantaina päätimme poiketa kaavasta ja laittautua (pah) festarikuntoon. Koh Lantan saarella on meneillään vuotuisat Laanta Lanta- festivaalit, joita juhlitaan vanhassa kaupungissa. Lauantaina lähdimme siis festaroimaan, minä laitoin ihan puuteriakin. Matka vanhaan kaupunkiin kesti puolisen tuntia. Mennessä oli vielä valoisaa ja näimme matkalla kivasti maisemia tuktukin lavalta. Matkalla näkyi paljon lehmiä, kanoja, NORSU(!) ja paikallisten asutuksia. Luin jostakin, ettei Thaimaata luokitella kehitysmaaksi vaan kehittyväksi ja maa itse antaa kehitysapua naapurimaille. Paikallisten asuinoloja katsellessa tätä oli vaikea uskoa. Asunnot olivat melko huonokuntoisia ja ihmisiä oli paljon. Varsinkin lapsia näkyi istuskelemassa asuntojen edessä, keikkumassa aikuisten olkapäillä ja kävelemässä tai ajamassa mopoa tien reunassa. Ja nämä olot luultavasti olivat vielä koko maan mittakaavassa oikeinkin hyviä, olivathan asunnot asfaltoidun pääkadun varrella ja niissä oli jopa sähköt. En kuitenkaan voinut olla miettimättä, että lähtevätkö nämä lapset asutuksistaan maanantaiaamuna kouluun tai pystyvätkö perheet vaikuttamaan elämäänsä siten, että halutessaan voisivat lähteä lukemaan itselleen korkeakoulututkinnon? Kuinka erilaista elämä voikaan olla.







Perille saavuttumme tuktuk-kuskimme jätti meidät markkinakadun päähän, josta lähdimme kiertelemään aluetta. Kiersimme ensin koko vanhan kaupungin, jonka jälkeen ostelimme kadun varsilla olevista kojuista ruokaa. Kyllä, uhmaamme mahatautia toden teolla. Kävimme myös katsomassa festarilavan tapahtumia ja esityksiä. Ei ehkä ihan perinteiset festarit, mutta oli kiva katsella paikallisten tanssiesityksiä.











Kimmo on käynyt uudelleen thaihieronnassa ja vielä kerran vähän hieronnassa. Minä olen käynyt aromaterapeuttisessa hieronnassa sekä mani- ja pedikyyrissä. Ja kynsien kohdalla oli jo aikakin. Kynnet on aina ollut meikäläisen pravuuri ja vaikka välillä (esim. nyt) kulmat on jäänyt nyppimättä, enkä todellakaan tiedä mikä on bb-voide (nyt on ilmeisesti jo olemassa joku cc-voidekin huh!), olen aina huolehtinut, että kynnet on kunnossa. Reissulle pakatessa minulla oli ihan todellinen minipakkausvaihe, josta olen kuitenkin ollut täällä reissun päällä enemmän kuin kiitollinen. Lähdin meinaan yhdeksän viikon reissulle alle kymmenen kilon rinkan kanssa. Päätin pakatessa, etten tarvitse kynsilakkaa ja kynsilakanpoistoainetta mukaan reissuun ja kynnet on kyllä olleet aika kärsineet. Nyt olikin sitten jo aika hoivata niin varpaiden kuin sormienkin kynsiä. Okei, ehkä väri olisi voinut olla astetta hillitympi, tämä väri ei ehkä istu Suomen maaliskuuhun. Pakko varmaan käydä uudelleen vielä lakkauttamassa kynnet ennen kotiinpaluuta...



Facebookin puolella kerroinkin jo lyhyesti liskoepisodista, mutta voisin siitä vielä täällä kirjoittaa tarkemmin. Olemme olleet tässä hotellissa nyt puolitoista viikkoa. Hotellin ympäristössä, ulkoseinissä, lampuissa ja oikeastaan kaikkialla Thaimaassa on paljon liskoja. Maanantaiaamuna kun nousin ja olin menossa vessaan, sinne oli yön aikana eksynyt pieni lisko, joka päätti pelottaa minut ulos vessasta hyppäämällä seinästä lattialle pääni vierestä juuri kun olin astumassa vessaan. Kyseinen kaveri oli kuitenkin sen verran pieni, ettei se, varsinkaan paettuaan lavuaarian alle, juurikaan saanut pulssia nousemaan vessaan mennessä. Illalla kun tulimme syömästä, oli suuri lisko röyhkeästi makuuhuoneen seinässä meitä vastassa. Ja hyi olkoon kun se huomasi meidät ja alkoi paniikissa sinkoilla ympäri huonetta salaman nopeudella. Kävin hakemassa respasta naisen, joka aseineen (luuta ja pyyhe) tuli häätöavuksi. Lisko kuitenkin löysi jonkun kolon, jonka kautta se poistui huoneestamme, sillä sitä ei ole näkynyt. Ja sitä on kyllä etsitty. Näiden kahden liskon jälkeen alkoi pinna jo kiristyä liskojen suhteen ja halusinkin Kimmon tekevän perusteellisen tutkimuksen vessaan, ennen kuin suostun sinne menemään. Hetken jo mietin mahdollisuutta olla käymättä enää Thaimaassa vessassa, mutta viikko taitaa olla hiukan liian pitkä aika. Kimmo sitten koputteli, kurkki ja liikutteli vessan nurkkia ja mahdollisia piilopaikkoja minun ohjeistaessa toimintaa vessan ovelta. Minä: "Liikuta vielä tuota roskista, jos se on mennyt sinne alle", Kimmo: "Sun jaloissas on lisko". Jep, siinä se oli ja ihan piruillakseen meni vielä koskemaan jalkaani. Muutaman sekunnin murto-osan jälkeen minut löysi huutamasta sängyn päältä. Ulkona en juurikaan ole liskoista välittänyt, mutta omalle reviirille ei niillä kyllä ole asiaa. Päätin googlettaa Thaimaan liskon, ties mitä tauteja levittävät tai syövät varpaat ja vaatteet yöllä. Googlettelun tuloksena liskot ovat kuitenkin pelkureita ja täysin vaarattomia ja minä tyhmä, kun en ymmärrä kuinka hyvä asia on, että lisko on huoneessa, se pitää kaikki ötötkät kerta poissa. Joku oli vielä ihanasti kirjoittanut, kuinka ei Suomen rajojen ulkopuolelle kannata lainkaan lähteä, ellei toivo liskoa huoneeseensa tai kehtaa niitä vielä mennä pelkäämään. Sori vaan, täällä ollaan jo pitkälle kahdeksatta viikkoa, eikä varmasti toivota liskoja huoneeseen jatkossakaan.



Lähetimme koko reissultamme vain kaksi korttia, minun isovanhemmilleni. Uskomme muiden matkastamme kiinnostuneiden seuraavan sitä täältä blogista. Ja toivon, että blogista on saanut enemmän irti matkastamme, kuin mitä korttiin olisi mahtunut kirjoittamaan. Haluamme kuitenkin lähettää kaikille terveisiä matkaltamme, jonka aikana olemme nauttineet kaikesta mitä vastaan on tullut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti