Surfers Paradise

maanantai 3. helmikuuta 2014
Sijainti: Brisbane, Australia
Haikein mielin hyvästelimme Byron Bayn ja astuimme jälleen bussin kyytiin määränpäänä Surfers Paradise. Kun on ollut jossakin niin ihanassa paikassa kuin Byron Bay, alkaa väkisinkin miettimään, voiko seuraava paikka olla mitään verrattuna entiseen. Kun olimme uloskirjautumassa Byron Bayn hostellista, kysyi työntekijä seuraavaa määränpäätämme ja sen kuultuaan sanoi "ok, it's a big city". En minä halunnut isoon kaupunkiin, halusin jäädä kuleksimaan Byron Bayn rauhallisilla kaduilla ja hymyilemään takaisin vastaantulijoille. Surfers Paradisen hotelli oli kuitenkin buukattu, joten ei auttanut kuin seurata reissusuunnitelmaa.

Surfers Paradise on joskus ollut samantyylinen rauhallinen kaupunki meren rannalla kuin Byron Bay, mutta toisin kun Byron Bay, on Surfers Paradise antanut rakennuslupia suurille ostoskeskuksille ja hotelleille. Niinpä merenrantaa koristaa monikymmenkertoksiset lasirakennukset. Surfers Paradise on rakennettu turisteille, eikä kaupungissa ole nähtävää. Tekemistä rannalla makoilun lisäksi on Surfers Paradisessa erilaiset teemapuistot, vesiajelut pikaveneellä tai muulla, vesipuistot ja muu vastaavanlainen ns. tehty maksullinen viihdyke. Kaupungista löytyy myös Ripleys, believe it or not -museo.

Saavuttuamme kaupunkiin kuljimme noin kilometrin matkan rinkat selässä hotellillemme ja pääsimme heti huoneeseemme. Illalla rantakadulla oli nightmarket, jonne suuntasimme ihmettelemään kojujen tarjontaa. Markkinat olivat kivat, monenlaista oli tarjolla. Meidän ainoaksi ostokseksi markkinoilta jäi alennutulla hinnalla ostetut liput 7d-elokuvaan. Olimme aiemmin selvittäneet, että kaupungissa oli sellainen ja pohtineet siellä käyntiä. Tämä saisi olla meidän "kaupungissa kaupungin tavalla"-tekemisemme. Niinpä vielä samana iltana astelimme vilkkuvien neonvalojen reunustamista ovista sisään elokuviin ja matkasimme 7d-tunnelmissa vajaa kymmenen minuuttia Kiinanmuurilla. Kyllä minuun ainakin meni ihan täydestä kaikki efektit. Leffa maksoi meiltä yhteensä 15 euroa, joten kyllä se ainakin rahanarvoinen kokemus oli. Lisäksi kävimme jälleen hakemassa Hard Rock -muistomme. Tajusimme muuten tässä yksi päivä, että emme koskaan käyneet Kuala Lumpurin Hard Rockissa. Hups! Sinne tuskin tulee enää koskaan mentyä uudelleen. Koska kaupungissa ei tosiaan oikein ollut mitään tehtävää tai nähtävää, päätimme mennä illalla oikein kunnolla ulos syömään. Kumpikin oli haaveillut pizzasta, jotka sitten tilattiinkin, juomaksi otettiin olutta ja siideriä. Valitettavasti pizza oli pettymys, mutta tunnelma oli hyvä. Harmitti vain, kun ei oltu Australiassa vielä kertaakaan ennen käyty ulkona illalla syömässä ja sitten ruoka ei ollutkaan hyvää.





Toisena Surfers Paradise päivänä suuntasimme ensin kauppaan ja sen jälkeen rannalle. Rannalla oli menossa lentopalloturnaus, jota seurasimme hetken samalla kun söimme eväitämme. Emme oikein ymmärtäneet miksi, mutta Surfers Paradisen muutaman kilometrin pituiselta rannalta uimiseen sopivaksi oli lipuilla osoitettu noin 25 metrin alue, johon ihmiset olivat pakkaantuneet. Emme siis jääneet rannalle uimaan tälle alueelle satojen ihmisten kanssa, vaan painuimme hotellimme uima-altaalle. Illalla menimme jällee ulos syömään. Minä annoin uuden mahdolisuuden pizzalle ja tällä kertaa se oli hyvää. Nyt jaksaa taas syödä itse kokkailtuja ruokia, kun on saanut hyvää pizzaa.







Surfers Paradise on mielestäni hyvin perinteinen turistipaikka. Kaupungissa itsessään ei ole mitään nähtävää tai tehtävää, mutta rahaa vastaan pääsee katsomaan ja tekemään vaikka mitä. Kaksi päivää täällä oli meille oikein sopiva aika, sillä muuten aika kävisi pitkäksi. Emme pistäneet 7d-elokuvaa enempää rahojamme viihdykkeisiin, joten meille kaupungilla ei siis ollut oikein tarjota muuta, kuin rauhoittumista. Katsoimmekin jonkun verran televisiota hotellihuoneessamme. Toisaalta oli hyväkin saada tällainen rauhoittuminen, niin jaksaa taas paremmin niissä paikoissa, joissa nähtävää on niin paljon, ettei kaikkea ehdi millään nähdä. Surfers Paradisen luulisi nimensä mukaan olevan täynnä surffaajia, mutta verrattuna Byron Bayhin, täällä ei ole niitä nimeksikään.

Surfers Paradisessa yövyimme hotellissa, kun kaikkina muina öinä Australiassa majapaikkana on toiminut hostelli. Oli kyllä pitkästä aikaa kiva, kun oli oma vessa ja suihku. Omaa keittiötä ei tietty ollut, minkä vuoksi ulkona syöminen oli välttämätöntä. Niin ja hotelli oli aivan meren rannassa. Jos viimeksi totesin, ettei aamu voi alkaa kuin hyvin kun saa syödä aamupalan ulkona, voin nyt lisätä listaan, ettei aamu voi alkaa kuin hyvin, kun ensimmäisenä kuulee aaltojen kohinan.



Ehkä Surfers Paradise ei ollut mieleenpainuvin paikka matkallamme, mutta eihän Australiassa voi olla viihtymättä. Olo alkaa olla jo haikea, kun kohta täytyy hyvästellä tämä ihana maa.

2 kommenttia:

  1. Moikka! Millanen toi 7D- "elokuva" oli? Mitä siinä on esim. 5D:n lisäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moikka! En kyllä tiedä mikä siitä teki 7D-elokuvan. Ainakin siinä oli sen kolmiuloitteisen elokuvan lisäksi liike, eli se penkki heilui sen elokuvan mukaan. Ja sitten kun siinä vaikka ajettiin vesilätäköstä niin sieltä tuli vettä päin naamaa, mutta en kyllä muuta tiedä. Nähtiin eilen Dunedinissa 9D-elokuvateatteri, mitäköhän siinä mahtaa olla? Hajuja ja makuja? :)

      Poista