Sydney

torstai 30. tammikuuta 2014
Sijainti: Byron Bay, Australia
Yön yli kestävä bussimatka välillä Melbourne-Sydney oltiin alun perin optimistisesti kuviteltu nukkuvamme. Ensin ei malttanut nukkua kun oli valoisaa ja näki maisemia, sitten oli liian kylmä tai kuuma tai vain huono asento, ettei uni tullut. Alkumatka kannatti kuitenkin tuijotella ulos bussin ikkunasta, sillä eläinbongaustuloksena neljä ihkaelävää kengurua nähty!

Ensimmäinen päivä Sydneyssä aloitettiin (jälleen) huonosti nukutun yön jälkeen. Näköjään paikasta toiseen siirtyminen on vaan melko raskasta, sillä lähes jokaisessa uudessa paikassa ensimmäinen päivä on mennyt enemmän tai vähemmän väsymyksessä. Olimme jo etukäteen päättäneet, että Sydneyn kokoisessa kaupungissa paikallisliikenteen käyttö olisi välttämätöntä. Niinpä ostimmekin MyMulti3 -kortit, joilla saa liikkua kaikilla alueilla niin busseilla, raitiovaunuilla, junilla kuin lautoillakin. Hintaa viikon kortilla (halvin, vaikka olemmekin Sydneyssä vain neljä päivää) oli noin 50 euroa, mutta kortti maksoi itsensä takaisin. Sydneyn paikallisliikenne ei ollutkaan yhtään niin helposti aukeava kuin Melbournen, mutta hyvin sitä aina perille löysi. Ensimmäisenä päivänä menimme illalla bussilla Sydneyn satama-alueelle katselemaan maisemia. Sieltä siirryimme lautalla Darling Harbouriin ja lopulta junalla kaupan kautta takaisin hostellille. Sunnuntaina Sydneyssä oli Australia day:n kunniaksi monenlaista tapahtumaa, joten halusimme edellisenä iltana käydä nopeasti katsomassa paikkoja.

Sydney oopperatalo

Sunnuntaiaamuna pakkasimme piknikeväät mukaan ja suuntasimme Sydneyn satama-alueelle The Rocks:iin. Alueella oli päivän aikana erilaista ohjelmaa, kuten lentokoneen ylilento, tall ship -laivojen ohiajo, laskuvarjohyppyjä, musiikkia ja muuta. Istuimme useamman tunnin puistossa nautiskellen ohjelmasta ja eväistä. Omien eväiden lisäksi tarjolla oli ilmaiseksi virvoitusjuomia ja vettä, sekä "hodareita".





Kävimme pyörähtämässä myös oopperatalon luona ja läheisessä puistossa ennen kuin siirryimme Darling Harbouriin, jossa Australia day jatkui puheiden ja musiikin parissa ja illan kruunasi näyttävä ilotulitus. Ilotulitus oli sovitettu musiikkiin ja sitä oli täydennetty erilaisilla valoilla. Hostellille tuli kävelyreissu, sillä julkiset olivat tupaten täynnä ja oli turha jäädä odottamaan, että mahtuisi johonkin kyytiin, sillä reilu puolessa tunnissa olisi perillä kävellenkin. Upea päivä upeassa Sydneyssä!

Yksi monista Australia Dayn koristelluista paraativeneistä





Kolmas Sydneypäivä oli pyhitetty pyykinpesulle ja Manly:lle. Pyykinpesun vaiheista ei varmaan erikseen tarvitsee kertoa, mutta Manly sijaitsee noin 45 minuutin lauttamatkan päässä Sydneyn satama-alueesta. Kävimme pyörähtämässä rannalla piknikillä, mutta Manly vierailun pointtina oli kävellä siellä sijaitsevia kävelyreittejä. Reitin löytäminen osoittautui kuitenkin melko haastavaksi ja tuskin kuljimme virallista reittiä ylös. Tämän päättelimme vähän väliä eteen tulevista kylteista, joiden viesti kiteytettynä oli: Olet täällä omalla vastuulla! Maisemat olivat kuitenkin upeita matkan varrella, vaikka reitti välillä jännitikin. Itse olin onnellisimmillani nähdessäni autoista varoittavan kyltin, olimme siis ainakin päätymässä oikealle reitille. Valitettavasti olimme melko myöhään liikenteessä, joten aivan kärjessä olevalle näköalapaikalle emme lähteneet, sillä enimmäkseen minä stressasin pimeän tuloa. Tälle näköalapaikalle kulkee myös bussi, mutta koska oli public holiday, bussit eivät enää harmiksemme kulkeneet. Satamaan kävellessämme bongasimme myös jonkun sortin papukaijoja tai kakaduja. Ihan uskomatonta bongailla vahingossa tällaisia eläimiä. Onkohan Suomeen matkustavat yhtä innoissaan jäniksistä ja peuroista?















Lauttamatkalla Manlysta näimme ehkä tähän asti upeimman auringonlaskun, kun aurinko laski juuri kaupungin taakse ja Sydneyn korkeiden talojen varjot piirtyivät mustina varjoina auringonlaskun edessä.



Viimeinen päivä aloitettiin kävelyllä Hyde Parkin korkeiden puiden varjossa. Päivä oli todella kuuma, mutta puiston varjossa lämpötila pysyi siedettävänä. Puistoissa käyskentelee pitkänokkaisia lintuja. Ilmeisesti eivät ole ihmissyöjiä, sillä kanssapuistoilijat näyttivät ottavan lintujen läsnäolon rauhallisesti. Niinpä minäkään en pistänyt sen suurempaa paniikkishowta pystyyn kun lintu tuli lähelle.





Seuraavaksi oli aika tutustua legendaariseen Bondi Beachiin. No olihan se upea, valkoista hienoa hiekkaa koko rannan matkan. Ihmisiä oli paljon, mutta oli tilaakin. Kimmo tarkeni käydä kastamassakin meressä, minä tyydyin katselemaan rannalta. Täällä rannoilla on usein tuulista, joten auringossa pystyy hyvin olemaan. Pitää vaan muistaa, että auringonpaiste on polttavan kuumaa, vaikkei se sillä hetkellä siltä tunnukaan (vahingosta viisastuneena jakelen täällä näitä neuvoja). Bondi sushista haimme lounaaksi "hand roll:eja", eli sushi pötköjä. Maku oli hyvä, mutta sushin syönnin idea pieninä suupaloina kyllä kärsi. Piti kuitenkin testata, edes sen kerran todetakseen, ettei ollut oma juttu. Australiassa muuten joka kulmassa on sushipaikkoja, tai sitten se vain tuntuu siltä, kun meillä Turusta sushia saa noin kymmenestä paikasta, joista aktiivisesti käytettiin ennen lähtöä yhtä ravintolaa.







Viimeisen päivän illalla kävimme vielä kääntymässä Chinatownissa ja kahvilla. Olemme molemmat himoinneet jo pidempään kahvia, mutta instant kahvin osto tuntuu vaan jotenkin niin... Kahvin häpäisyltä. Kaipa sitä jossain vaiheessa täytyy vain ostaa.



Aika Sydneyssa oli upeaa. Nähtävää on todella paljon ja monta kertaa pitikin vain todeta, ettei neljässä päivässä vain pysty näkemään kaikkea. Lisäksi kokoajan joka paikkaan meneminen, reitin ja kulkemisen selvittäminen, tutustuminen eri asioihin ja käveleminen ovat todella väsyttäviä. Onneksi olemme iltaisin olleet todella väsyneitä, sillä hostellissamme asusti melkoisia partyanimaleja. Olen pitkään pohtinut miten kirjottaisin hostellistamme tänne, sillä kyseessähän on vain minun kokemukseni. Hostellia voisi kuvata suurena rippileirin jatko-osana (höystettynä alkoholilla esim. niillä mansikka snapseilla, joita eräs tyttö huutamalla mainosti eräänä yönä hostellin käytävällä). Pojat kutsuvat tyttöjä huoneisiinsa, jossa tytöt sitten kikattavat ja kiljuvat (tämä tapahtuu tietty keskellä yötä). Toinen hyvä paikka tähän kikattamiseen ja kiljumiseen oli muiden asukkaiden mielestä näköjään myös hostellin käytävät (myös tämä tapahtuu luonnollisesti keskellä yötä). Seuraavana aamuna kun krapula antoi sen verran myöden, että pääsi vessaan, oli siellä edellisen illan tapahtumat puinnissa tyyliin: " oh my god, it was so much fun, it was soooo funny". Voi voi, jokainen tyylillään tietty, mutta ehkä hostelli ei sopinut meille. Hostelli sijaitsi loistavalla paikalla ja kaikki toimi muuten hienosti, mutta emme ehkä kokeneet oikein sopivamme joukkoon. Ja lisäksi hostellin kaikki asukkaat tuntuivat olevan eurooppalaisia, lähinnä brittejä ja heti sen perään ruotsalaisia ja saksalaisia.

Designed by WakeUp Hostel

Sydney oli ehdottomasti kokemisen arvoinen, emme ehkä kuitenkaan saaneet sitä niin omaksemme kuin Melbournen. Saattaa johtua siitä, että Sydneyssä oli huomattavasti enemmän turisteja kuin Melbournessa. Seuraavaksi olikin aika karistaa suurkaupungin tomut jaloistamme ja hypätä jälleen yön yli matkaavaan bussiin määränpäänä pieni hippi-/surffikaupunki Byron Bay.

Melbourne

maanantai 27. tammikuuta 2014
Sijainti: Sydney, Australia
Kuala Lumpurista suuntasimme kohti Australiaa ja täällä ensimmäinen kohteemme oli Melbourne. Kuten jo aiemmin mainitsin, olemme olleet todella tyytyväisiä Emirates lentoyhtiöön, jonka kautta kaikki lentomme (Turku-Tukholma-Turku välejä lukuunottamatta) ovat. Kuitenkin jo toisen kerran kävi niin, että viikkoja sitten koneesta varaamamme paikat olivat vain nollaantuneet. Saimme kuitenkin chek-in:stä viereiset paikat pyydettyämme ja mainittuamme paikkojen häviämisestä, joten ei siinä mitään. Kun olimme menossa toisen turvatarkastuksen läpi odotustilaan, josta pääsisimme koneeseen, ilmoitti virkailija, että meidän tulee asioida vieressä olevalla tiskillä. Tässä vaiheessa olimme jo varmoja, että paikkamme vaihtuisivat. Edessä olisi yli seitsemän tunnin lento, joten juttukaveri vieressä ei olisi pahitteeksi. Kun vuoromme tuli, ilmoitti virkailija sen jo arvaamamme asian, paikkamme joudutaan vaihtamaan. Olisimme kuitenkin edelleen vierekkäin ja ikkunapaikalla ja BUSINESS- luokassa. Tämän infon perään ilmoitus "Free upgrade for you" ja silmänisku. Mahdettiinko tajuta edes kiittää virkailijaa asiasta. Lento suijui siis paremmin kuin hyvin. Valitettavasti nukkumaan ei malttanut ruveta, joka kostautui myöhemmin, mutta nautittiin tästä ilmaisesta upgreidauksesta täysillä. Shampanjat alkuun, kolmen ruokalajin illallisen kaveriksi Uusi-Seelantilaista valkoviiniä ja leffoja suurelta näytöltä. Jokaisella oli paikallaan myös oma tabletti ja kaikille jaettiin lahjaksi paketit, joka sisälsi Bvlgarin kosteusvoiteita, hajuvettä ja muuta mahdollisesti lennon aikana tarvittavaa. Okei, ehkä nyt pitää lopettaa jo hehkutus tästä lennosta jo siirtyä asiaan, eli Australiaan.



Emme siis nukkuneet lennolla lainkaan ja vähän ennen kolmea yöllä saavuttuamme Australiaan väsymys painoi päälle. Olimme rahansäästömielessä ottaneet hostellihuoneen vasta seuraavaksi päiväksi. Yritimme saada nukuttua lentokentällä, mutta yritykseksi jäi. Pyörimistä tuolilla mitä erinäisemmissä asennoissa ja kello 8 aikaan päätimme poistua lentokentältä kaupunkiin. Saavuttumme hostellillemme (YHA central hostel) saimme kuulla huoneen olevan valmis kello 13.00. Meidän täytyi siis saada noin neljä tuntia kulutetuksi jotenkin ja olimme rättiväsyneitä. Kävelimme zompeina pitkin Melbournen katuja ja istuimme kierroksen kaupunkia kiertävän ilmaisen raitiovaunun kyydissä nuokkuen. Söimme lounasta rautatieaseman vieressä olevan puistoalueen rappusilla istuen ja lounas sisälsi kaupasta ostamiamme minisushipaloja ja hedelmiä. Kahdentoista jälkeen päätimme mennä hostellimme aulaan nuokkumaan ja odottamaan, mutta saimmekin kuulla huoneemme olevan valmis. Unta ei tarvinnut odottaa kun pääsi puhtaisiin lakanoihin ja laittoi pään tyynyyn. Iltapäivällä pakotimme itsemme ylös ja lähdimme kävellen Queen Victoria nightmarketiin. Kyseessä on tapahtuma jota Melbournessa järjestetään näin keskikesällä reilu kuukauden ajan keskiviikkoisin. Markkina-alue oli aivan täynnä, emmekä kauaa jaksaneetkaan kävellä tungoksessa, sillä tarkoituksena ei ollut mitään ostaakaan. Ainoaksi ostokseksi jäi perunakierre, jossa on maustetta päällä.





Näimme näitä vastaantulijoilla ja emme voineet vastustaa kiusausta maistaa tätä itsekin. Kivan oloiset markkinat kuitenkin olivat, paljon eri ruoka- ja muita kojuja, sekä livebändi soittamassa. Kävelimme eri reittiä takaisin, kävimme kaupassa hakemassa ilta- ja aamupala tarvikkeita ja painuimme takaisin nukkumaan.

Toiseen päivään Melbournessa heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen. Päätimme mennä uudellen ilmaisen raitiovaunun kyytiin ja kuunnella sen varrella olevista paikoista enemmän. Raitiovaunu oli kuitenkin todella täynnä, joten kuuntelusta ei tullut mitään. Jäimme pois Federation squarella ja kävelimme hetken katsellen ympärillemme. Päivä oli kuitenkin sen verran kuuma, että kävellen ei kaupunkiin pystynyt tutustumaan. Olimme päättäneet, ettemme ostaisi joka paikassa kaupungin paikallisliikennekorttia, mutta hetken käveltyämme totesimme, että on parasta marssia ostamaan Myki-kortit juna-asemalta, mikäli mielimme nähdä kaupunkia. Nyt kun käytössämme oli koko kaupungin kattava raitiovaunuverkosto päätimme suunnata ensin Chinatowniin. Tämä Chinatown osoittautui kuitenkin melko väsyneeksi. Toisaalta olimme siellä ehkä hiukan huonoon aikaan, lounasaika oli päättynyt ja päivällisaika ei alkaisi vielä pitkään aikaan. Saimme kuitenkin myöhäistä lounasta eräästä ravintolasta, ruoka ei valitettavasti herättänyt suuria tunteita suuntaan taikka toiseen.



Illalla suuntasimme raitiovaunulla St Kildaan ja näimme aivan erilaisen puolen Melbournesta. Raitiovaunumatkalla kaupungin täyttävät monikymmenkerroksiset lasirakennukset alkoivat vaihtua St Kildan rantaan ja terassiravintoloihin. Menimme päätepysäkille asti ja lähdimme kävelemään rantaa pitkin maisemia katsellen. Kävimme myös Luna Parkin luona katselemassa huvipuistoa ulkoa päin. Ihmiset istuskelivat huvipuistoa ympäröivässä puistossa aikaa viettäen ja pihalla oli myös muutamia markkinakojuja. Tunnelma oli selvästi kiireetön ja hyväntuulinen. Ranta oli kaupungissa olon jälkeen mielettömän näköinen, uimaan emme enää menneet.





Melbourden St Kildassa asustaa melko suuri pingviiniyhdykunta, joita mekin halusimme päästä näkemään. Niinpä kävelimme pitkää siltaa pitkin alueelle, jossa näitä voisi nähdä. Saimme kuitenkin harmiksemme kuulla, että paritteluaika on ohi ja naiset ovat lähteneet jättäen miehet kivenkoloihinsa luomaan uutta höyhenkerrosta. Tämän vuoksi vain muutama miespuolinen pingviini kömpii iltaisin näytille, edellisinä päivinä vain 1-3 yksilöä. Istuimme kuitenkin jonkun aikaa alueella katsellen kaunista auringonlaskua. Pingviinienpongailijoita oli paikalla runsaasti ja yleisön päätti käyttää hyväksi vesirotta, joka uiskenteli edestakaisin vedessä. Tämä rotta ei onneksi aiheuttanut samanlaista reaktiota itsessäni kuin malesialainen lajitoverinsa. Pimeä tuli ja päätimme luovuttaa ja yrittää pingviininpongausta uudelleen Uudessa-Seelannissa. Oli aika suunnata hostelliin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä edessä olisi pitkä, yön yli kestävä bussimatka kohti Sydney:tä.









Viimeinen päivä Melbournessa aloitettiin outlet-ostoskeskuksessa. Tämä oli ehkä virhe, sillä erilaiset nilkkapituiset rantamekot maksoivat 5-15 euroa. Mitään ei kuitenkaan voinut ostaa, sillä tarvetta ei ollut kuin enintään toiselle pitkähihaiselle paidalle. Ostoskeskuksen jälkeen kävelimme satama-alueella ja kiertelimme muuten kaupunkia vielä ennen lähtöä. Kahdeksalta illalla linja-auto starttasi ja oli aika jättää hyvästit Melbournelle. Mikäli joskus vielä palaamme Australiaan haluamme ehdottomasti tulla uudelleen Melbourneen.

Hostellimme Melbournessa oli todella viihtyisä. Aluksi pelkäsin miten hostellielämä sopii itselleni, sillä en ollut aiemmin sellaista kokeillut ja kuten minut tuntevat tietävät, niin saatan joskus olla hiukan kranttu tällaisissa asioissa. Hostellin suihku- ja wc-tilat olivat todella siistit ja keittiö-/oleskelutilasysteemikin toimiva. Muut hostellin asukkaat tuntuivat myös mukavilta, todella kirjavaa sakkia nelihenkisestä aasialaisperheestä reilu viisikymppiseen pariskuntaan ja nuoriin kaveruksiin. Kaikki noudattivat sääntöjä ja antoivat tilaa toisille. Voisin mennä ehdottomasti uudestaankin tähän hostelliin.

Melbournessa sää yllätti meidät, sillä odotimme todella kuumaa ilmaa. Ensimmäisenä päivänä tullessamme ilma oli melko viileä. Olimme molemmat pitkissä housuissa, joka Malesiassa olisi ollut mahdoton ajatus. Toisena päivänä oli läkähdyttävän kuuma ja auringonpaiste oli todella polttavaa. Kolmannen päivän aamuna puolestaan satoi ja lämpötila tippui sen vuoksi noin kahteenkymmeneen, joten taas sai pukea pitkät housut ja villapaidan. Iltapäiväksi sade lakkasi, mutta lämpö pysyi melko alhaisena. Ilma oli melko vaihtelevaa, eikä niistä yli 40 asteen superkuumista helteistä ollut tietoakaan.

Australian hintataso on todella kallis. Luultavasti kuitenkin enintään Suomen tasoa, mutta varsinkin Malesian jälkeen teki pahaa maksaa puolen litran vesipullosta sen 0,20 euron sijaan noin 1,50 euroa. Ottaessamme majoitusta Melbournesta vajaa kuukausi sitten, ihmettelimme miksi monet paikat olivat jo täynnä ja öiden hinnatkin olivat huomattavasti kalliimpia kuin vaikka Sydneyssä. Syy tähän selvisi, sillä Melbournessa oli menossa Australia Open- tennisturnaus. Emme kuitenkaan menneet katsomaan tennistä, sillä lipuista olisi saanut maksaa hyvin pitkän pennin.

Ihastuimme molemmat ikihyviksi Melbourneen. Kaupungissa on suurkaupungin tunnelmaa, mutta vain muutaman kilometrin päästä löytää rantaa ja rentoa fiilistä. Kaupungin raitiovaunuverkosto on erittäin toimiva ja hyvin suunniteltu, joten liikkuminen on helppoa.

Penang -Georgetown ja Batu Ferringhi

tiistai 21. tammikuuta 2014
Sijainti: Kuala Lumpur, Federal Territory of Kuala Lumpur, Malesia
Koska minä (Riina) näitä tekstejä täällä lähinnä kirjoittelen, on jatkossa helpompi kirjoittaa minä-muodossa. Kimmo toimii edelleen aktiivisena ATK-tukihenkilönä, oikolukijana ja muuna apuna. Vaikka naimisissa ollaankin, ei kaikki ajatukset  ja mielipiteet asioista ole tismalleen samat ja tämän vuoksi kirjoittaminen on välillä vaikeaa. Esimerkkinä mielipiteet Aquariumin eläinten oloista, Kimmo tuskin vaivasi asialla päätään, kun minä puolestani olisi voinut enemmänkin kirjoittaa kuinka eläimet kuuluvat luontoon, eikä pieniin häkkeihin ihmisten pällisteltäväksi ja kuinka eläintarhat ovat vähän surullisia paikkoja. Tämä tällaisena ilmotuksena, että te jotka laskette pilkkuvirheitä siellä, ette ihmettele miksi omistusmuoto vaihtuu.

Kuala Lumpurista lähdimme bussilla kohti Penangin osavaltiota, Pulau Pinangin saarta ja sen pääkaupunkia Georgetownia. Bussi oli suunniteltu pitkille matkoille, penkin sai lähes makuuasentoon, jalkatilaa oli reilusti ja ilmastointi toimi turhankin hyvin. Kuvittelimme bussin olevan suunniteltu ehkä enemmänkin turisteille, mutta meidän lisäksi bussissa oli vain yksi, jota ulkonäön perusteella pitäisimme turistina. Matka kesti noin viisi tuntia. Matkalla oli muutama vessapysähdys, josta ainakin yhdestä paikasta löytyi muitakin kuin kyykkyvessoja (Hurraa! Olen pystynyt näitä toistaiseksi välttämään). Pulau Pinangin saarelle johtavan sillan auetessa edessä ei innostukselta voinut välttyä. Pitkä matka oli melkein ohi ja tutustuminen uuteen paikkaan voisi alkaa. Silta on 13,5 kilometriä pitkä ja tällä pituudella se sijoittuu Malesian toiseksi pisimmäksi. Päivittäin (wikipedian luotettavien lähteiden mukaan) noin 65 000 autoa ylittää kyseisen sillan. Saarelle pääsee myös lautalla ja toisen saarelle vievän sillan tulisi valmistua ensi kuussa. Onneksi Kimmolla on kännykässä gps, joten olemme suurin piirtein aina kartalla siitä, missä menemme. Pulau Pinangiin saavuttuamme huomasimme gps:n ansiosta päätyvämme aivan eri bussiasemalle, mihin olimme kuvitelleet päätyvämme. Eipä hätää, suunnitellun kävelyn sijaan taksi alle ja kohti hotellia. Taksikuski ilmoitti päivän olevan hyvin kiireinen, sillä seuraavana päivänä olisi Thaipusam, hindufestivaali. Hinta taksille oli siis hieman kalliimpi, kuitenkin reilu puolen tunnin matkalle vain alle 7 euroa.

Hotellille päästyämme päätimme katsella hiukan lähiympäristöä ja käydä kaupassa. Ilta oli jo pitkällä, joten sen suurempaa tekemistä ei enää voinut ajatella. Hotellimme ympäristö oli, sanoisiko, hyvin paikallista. Seutu sai ehdottomasti meikäläisen ensimmäisen kulttuurishokin aikaan. Lähiympäristössä kävellessämme ja lähtiessämme ylittämään sivukatua, tämän päätti tehdä eräs toinenkin. Nimittäin SUURI rotta! Ja kun sanon suuri, en puhu hevosenkokoisesta, mutta kyllä tämä kissanpennun olisi niellyt purematta. Se oli  kulttuurishokin sekoittamalle väsyneelle päälleni liikaa, joten täyskäännös ja loppuilta vietettiin lähiseutuun tutustumisen sijaan hotellihuoneessa. Illalla oli kova koti-ikävä, ei kuitenkaan niin kova, että olisi pitänyt turvautua rinkassa olevaan aakkoskarkkipussiin.

Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen oli aika antaa Georgetownille uusi mahdollisuus. Ensin ajattelimme lähteä Penang Hillille ja Kek Lok Si -temppelille, mutta kuultuamme taksin tarjouksen hinnasta jäi tämä tekemättä. Korkeille hinnoille löytyi jälleen syy, "because of Thaipusam". Joten ei kun jalat alle ja sitä samaa katua pitkin kohti oletettua keskustaa. Oletetuksi kutsun sitä sen vuoksi, ettemme oikeasti edelleenkään ymmärrä kaupunkia. Missä siellä on keskusta vai onko sellaista? Olimme ehkä hieman huonosti perehtyneet kaupunkiin etukäteen. Koska taksit olivat kalliita ja ulkona kävely päivällä lähes mahdotonta kuumuuden vuoksi, jäi kaupunkiin tutustuminen melko vähäiseksi. Georgetownissa, ainakaan siellä missä liikuimme, ei juurikaan tunneta kävely- tai suojateitä. Kävelyteillä saattoi olla syviäkin kuoppia tai koloja, joten kävelemiseen piti tosissaan keskittyä, eikä se ollut kovinkaan nopeaa. Usein kävelytietä ei ollut, tai sen tukki ruokakoju tai jokin muu.

Läheisiä kahviloita ja ravintoloita

Lähiseutua

Netissä oli paljon kehuttu hotellimme lähellä olevia ruokakatuja. Meille ne olivat valitettavasti vähän turhan eksoottisia. Iltaisin ihmiset kärräsivät pienet kojunsa katujen varsiin ja myivät ruokaa niistä. Päivällä nämä samat ihmiset kyykkivät kaduilla pesten ja esivalmistellen erilaisissa saaveissa ja ämpäreissä illan lihoja ja muita ruokia. Siinä, keskellä katua, likaisessa ämpärissä, Malesian polttavasti porottavassa auringossa. Mahataudin saamisen riski oli liian suuri ja ruoka nautittiin muualla.

Katukeittiö

Ruokakojut päiväsäilössä odottamassa iltaa

Malesiassa hankintalistalla oli Kimmolle housut ja minulle kengät, joten suuntasimme paikalliseen (ilmastoituun!) ostoskeskukseen. Kengät löytyi, samoin loistava ruokapaikka (housutkin on löytynyt myöhemmin, ei kuitenkaan Kimmolle). Malesiassa olemme törmänneet monesti tällaisiin ostoskeskuksissa oleviin suuriin, ns. sisä ruokakatuihin (food court), jossa on pieniä ravintoloita ja ylensä yksi juomatarjoilusta vastaata paikka. Annokset maksavat vähän, jotkut ehkä euron, toiset kaksi. Täällä söimme muutaman kerran Georgetownissa ja hyvää oli. Minulle nämä Aasian maut eivät ehkä ole ihan niin hyvin vielä auenneet, kuin Kimmolle.

Näkymä Georgetownin ylle ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta

Penang Laksa ja Chicken Curry, ostoskeskuksen food courtilla



Hotellimme oli sijainnistaan huolimatta hyvä. Se oli valmistunut vasta muutama kuukausi sitten. Asukkaita oli ympäri maailmaa, lähinnä aasialaisia. Aamupala sisälsi paistettua riisiä, pastaa, vaaleaa leipää, hedelmiä ja muroja. Ja tietenkin suuren, höyryävän kupillisen kuumaa.... instant kahvia (äh, miten juhlamokan saisi levitettyä maailmalle?). Henkilökunta oli ystävällistä, hotellihuoneen seinät puolestaan paperia. Onneksi seinänaapurit olivat hiljaisia, mutta kuulimme kun naapuri laittoi valokatkaisijasta valon päälle tai pois. Paljon enempää ei siis metelöidä olisi voinutkaan häiritsemättä naapuria. Samassa kerroksessa, jossakin toiseessa huoneessa, ääntä kyllä riitti. Neljä tuntia taukoamatonta mölinää. Jossain vaiheessa olin jo varma, että äänen lähde on jokin lintu (tai se hemmetin rotta on selvittänyt missä hotellissa olemme ja tullut sinne mölisemään) ja käskytin Kimmon selvittämään asian. Ei ollut lintu, vaan ihka elävä ihmislapsi. Hatun nosto tämän lapsen ilmeisen pitkäpinnaisille vanhemmille.

Hotelli

Naapuri

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Lauantaina, vietettyämme kaksi yötä Georgetownissa, päätimme siirtyä Batu Ferringhiin (tässä vaiheessa täytyi jo oikein tarkistaa, että puhun oikeasta päivästä. Lomamoodi on siis ilmeisesti saavutettu, kun viikonpäivät unohtuu). Batu Ferringhi on saaren "turistirysä". Bulgarian Sunny Beachin ja varsinkin Turkin Alanyan nähneenä Batu Ferringhi ei ole ollenkaan turistirysä. Kyllä, alueella on paljon suuria resortteja, mutta paikallista elämää ei pääse pakoon. Koska olimme olleet jo kaksi yötä pääkaupungin sykkeessä ja kaksi yötä Georgetownissa hyvinkin paikallisessa ympäristössä, oli muutama yö resortissa mielestämme täydellinen jatko Malesian lomallemme. Niinpä hurautimme taksilla resortillemme. Taksikuski käytti mittaria hinnoitteluun, josta olimme aluksi mielissämme. Tämän kuskin mittari oli kuitenkin astetta vikkelämpi ja reilu puolen tunnin, noin 16 kilometrin matkalle tuli hintaa vajaa 12 euroa. Okei, ei se kyllä nyt pahalta kuulosta, mutta jotain turistilisää saatiin varmasti maksaa. Hotelli on tietenkin hieno, allasaslue loistava ja huone siisti. Merinäköalasta emme olleet valmiita maksamaan, joten hotellihuoneen ikkunastamme piti aueta ihana vuorimaisema.

Hillview

Hetkonen! Missä se vuori on? No eipä huonetta varmaan voi mainostaa sitenkään, että ikkunasta aukeaa näkymä vieressä olevien ränsistyneiden talojen katoille. Ikkunanäkymä ei kuitenkaan veinyt yöuniamme, sillä harvinaisen vähän missään hotellissa tulee vietettyä aikaa ikkunasta ulos katsellen.

Golden Sands Resort by Shangri-La

Resortille saavuttuamme saimme heti huoneen ja sen jälkeen olikin aika vaihtaa lenkkarit lipsuihin ja painua altaille. Mutama tunti vuorotellen tuolissa makoilua ja altaassa viilentymistä teki tehtävänsä, mieli oli tyyni ja iho punainen. Kotoa kuljettamamme aurinkorasva suojakertoimella 15 jäi auttamatta kakkoseksi, lähes päiväntasajan kohdalta porottavalle Malesian auringolle. Tämän joku ehkä olisi voinut aavistaakin, mutta kun ei se sillä hetkellä tuntunut mitenkään kuumalta. Perusmoka. Onneksi on aloe veraa sisältävää after sunia ja apteekista hankittu tuubi jytympää tavaraa.

Lauantai-illalla lähdimme kävelemään kohti Hard Rock Cafeeta. Batu Ferringhin pääkatu, jonka varrella sekä oma hotellimme, että Hard Rock Cafe sijaitsevat oli alkanut täyttyä nightmarketin kojuista. Parin kilometrin kävelyyn meni aikaa lähemmäs puolituntia. Rock shopista saimme kuvamme ja muistomme.



Takaisin kävelimme samalla nightmarketin kojujen tarjontaa katsellen. Edelleen melko rauhassa sai katsoa, eikä kaupittelua juurikaan ollut (Turkin Alanyan kaupittelijoista on allekirjoittaneelle jäänyt jonkun asteen traumoja, tämän vuoksi kiinnitän tähän erityisesti huomiota) Hierontaa mainostettiin jonkun verran. Eräs paikka lupasi hieronnan päälle oluen, kadun toisella puolella sijaitseva paikka puolestaan ilmaisen internetin, mielenkiintoisia kaupanpäällisiä.

Nightmarket katu oli suojattu pressulla sateen varalta

Nightmarket kadun varresta poikkesimme kiinnostavalta näyttävään rakennukseen nimeltä Golden Thai. Sisään astuessa edessä aukesi seinä, jossa oli kymmeniä vesitankkeja täynnä erilaisia eläviä kaloja, rapuja, ostereita ja muita meren eläviä. Kyseessä oli ravintola, josta ihmiset saivat elävistä kaloista ja muista valita itselleen illallista ja vieressä olevan keittiön kokit loihtivat valitusta otuksesta aterian.



Emme kuitenkaan jääneet syömään altaissa teuraaksi joutumista odottavia kaloja, vaan illan ruokailu tapahtui ensimmäistä kertaa Hawker centerissä. Hawkerit ovat erittäin suosittuja Malesiassa. Ne ovat liikuteltavia kojuja, jotka myyvät useimmiten paikallista ruokaa. Hawker centerit on alun perin perustettu kadulla ruokaa myyviä lisenssioimattomia, mahdollisesti epähygieenistä ruokaa tarjoavia kojuja vastaan. Hawker centerit ovat ulkotiloissa, kun taas Hawker centerin idean pohjalta kehittyneet food courtit ilmastoiduissa sisätiloissa. Food courteissa olemmekin jo ostoskeskuksissa vierailleet. Hawkeriin mennessä katselimme ensin nopeasti tarjontaa ja valitsimme itsellemme pöydän. Minä jäin pöytään odottamaan ja Kimmo lähti kiertämään kojuja, valiten niiden tarjonnasta erilaisia annoksia. Tilauksen yhteydessä ilmoitettiin pöydän numero ja ruokien valmistuttua tarjoilija kiikutti tilatut ruuat pöytään ja rahasti. Juomatilaukset tultiin kysymään pöydistä. Ensimmäistä kertaa reissun aikana voin sanoa, että ruoka vei kielen mennessään. Olen rakastunut satay kana- ja lihavartaisiin, joita dippaillaan kastikkeeseen. Tämä onneksi taitaa olla suosittu ruoka myös Thaimaassa, joten vartaat, me tapaamme vielä. Hinnallakaan näitä ei oltu pilattu, kymmenen varrasta maksoi alle kaksi euroa.

Hawker centren ruokakojuja



Toinen päivä Batu Ferringhissä alkoi runsaalla hotelliaamiaisella. Päivä sisälsi palaneen ihon vilvoittelua varjossa ja pyykin pesua. Hotellissamme oli itsepalvelupesula, jossa saimme kaikki vaatteemme jälleen puhtaiksi. Kävimme illemmalla rannalla ihailemassa ja kuvaamassa auringonlaskua.



Auringon laskettua suuntasimme jälleen eiliseltä tuttuun Hawkeriin. Vartaiden lisäksi testailtiin jälleen uusia ruokia. Syötiin itsemme ihan ähkyiksi, ehkä vähempikin ruokalajien testaus olisi riittänyt. Eipä kuitenkaan hätää, tämä koko satsi maksoi yhteensä vain noin 13 euroa.

Fried oyster, Spring rolls, Satay beef sticks and Chicken curry

Maanantaina olikin aika jälleen pakata rinkka, jättää hyvästit hotellillemme ja jatkaa matkaa. Olimme varanneet seuraavaksi yöksi lentokenttähotellin. Vaikka lentomme lähtee vasta kolmen jälkeen päivällä, totesimme, ettemme ehtisi nähdä enää Kuala Lumpuria, sillä matka sieltä lentokentälle kestää vähintään tunnin. Bussimatka Pulau Pinangin saaren Batu Ferringistä, Kuala Lumpurin lentokenttähotellille tulisi kestämään lähes koko päivän. Maanantaina kello 11.00 menimme odottamaan pysäkille kaupunkibussia, jolla pääsisimme Georgetownin Komtar-bussiasemalle. Bussi oli tupaten täynnä ja saimmekin rinkkoinemme seistä koko matkan, joka lopulta kesti lähes tunnin. Onneksi bussi oli hyvin ilmastoitu. Säästettiin kuitenkin pitkä penni, sillä bussi maksoi meiltä yhteensä vajaa 1,50 euroa. Komtar-bussiasemalle saavuttuamme aloimme etsiä Newsia-matkafirmaa, jolta halusimme ostaa bussiliput. Newsia oli meidän etsintöjemme mukaan ainoa firma, jonka kyydissä bussilla pääsee suoraan Kuala Lumpur Sentraliin, josta lentokenttäkuljetukset lähtevät. Jälleen meillä oli hyvä tuuri, sillä hetken käveltyämme bussiaseman kapeita käytäviä edestakaisin, törmäsimme Newsian toimistoon vahingossa. Liput saatiin helposti, hinta oli yhteensä vajaa 18 euroa ja bussi lähtisi kello 13.00. Jäimme toimiston ullkopuolella olevalle odotuspaikalle istumaan bussin lähtöön asti.

Komtar bussiasema



Lounge

Siltaa Pitkin takaisin mantereelle

Bussimatka kului leppoisasti välillä torkkuen. Saavuimme Kuala Lumpur Sentralille, josta löysimme melko helposti lentokenttäbussit ja pääsimme samantien bussiin. Lentokentällä olimme ottamassa taksia hotellillemme taksilippuja myyvältä tiskiltä, kun myyjä kysyi haluammeko hotellillemme taksilla vai bussilla. Lopulta selvisi, että hotellillemme on ilmainen, hotellin oma bussikyyti. Menimme ulos etsimään bussia kymmenien bussien joukosta ja ensimmäinen mies keneltä meinasimme pyytää apua, oli juuri hotellimme bussikuski. Olemme useamman kerran miettineet, että meillä on ollut ihan hullun tuuri, kun törmäämme vahingossa etsimiimme asioihin. En kyllä ole tästä yhtään pahoillani.

Lentokenttähotelli on kulahtanut ja yöllä eri äänet häiritsivät unta. Kaikki huoneet ovat ensimmäisessä tasossa, joten sirkkojen siritys ja lintujen laulut kuuluvat kaikki sisälle. Kun tähän lisätään huoneemme rouskuttava ilmalämpöpumppu, kymmenen minuutin välein kuuluvat lentokoneiden nousut ja laskut, sekä käytävältä kuuluvat saapuvien ja lähtevien ihmisten äänet, on selvää, että uni jää pienemmälle.

Nyt tavarat kasaan ja seuraavan kerran kirjoitellaankin kuulumisia sitten Australiasta.